"Holokausti" on valhe

Niin kutsuttuun holokaustiin liittyy monia myyttejä. Mitkä ovat niistä tavallisimpia?

Tänään 27. tammikuuta vietetään "vainojen uhrien muistopäivää". Saatat siksi kuulla valheellista propagandaa toisesta maailmansodasta sekä erityisesti kansallissosialistien tekemistä väitetyistä rikoksista. Tarkoitus valhepropagandan syytämiselle on saada teidät tuntemaan syyllisyyttä sellaisesta asiasta, johon teillä ei ole osaa eikä arpaa. Syyllisyyden tunteen herättämisen tarkoitus on puolestaan se, ettette uskaltaisi kritisoida esimerkiksi joukkomaahanmuuttoa. Sellaiset mielipiteethän "johtavat kansanmurhaan".

Mielleyhtymien kautta tätä propagandaa käytetään ennen kaikkea aseena niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat tunnustamassa sen tosiasian, että juutalaiset ja sionistiset ei-juutalaiset omistavat suurimman osan valtavirran mediasta ja kansainvälisistä pankeista, kuten Goldman Sachsin. Lisäksi he kontrolloivat muun muassa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa AIPAC:n kaltaisten lobbausjärjestöjen kautta. Holokausti-kortti on viime vuosien aikana osoittautunut hyvin tehokkaaksi aseeksi sionistisen ylivallan intressit kyseenalaistavia vastaan.

Miten holokaustimyytti rakennettiin?

Vuonna 1945 Saksa ja muut akselivallat hävisivät sodan liittoutuneille. Voittajavaltiot perustivat sodan jälkeen sotarikostuomioistuimen ja tätä seurasivat niin kutsutut Nürnbergin oikeudenkäynnit häviäjien rankaisemiseksi. Kyseessä ei siis ollut millään tapaa puolueeton tuomioistuin tuomitsemaan "holokaustista", vaan syytettyjä olivat syyttämässä heidän entiset vihollisensa.

Kun liittoutuneet jakoivat nyt itse "oikeudenmukaisuutta", ketään ei tuomittu Dresdenin ja muiden saksalaisten kaupunkien terroripommituksista, lähes jokaisen saksalaisen naisen raiskaamisesta, Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetuista atomipommeista ja muista liittoutuneiden tekemistä siviilien joukkomurhista. Edellä mainitut rikokset ihmisyyttä vastaan ovat painettu unohduksiin, ja esille on nostettu vain väitetty juutalaisten kansanmurha.

Nürnbergin oikeudenkäynneissä muka vahvistettiin holokaustin tapahtuneen sotavuosina. Ensimmäiset tiedot saksalaisesta "tuhoamispolitiikasta" ovat peräisin juutalaista ylivaltaa kannattavalta järjestöltä nimeltä Juutalaisten maailmankongressi (World Jewish Congress). Tuo järjestö oli niin vaikutusvaltainen, että sen johtajat olivat voineet tuosta vain rynnätä istumaan Yhdysvaltain presidentti Rooseveltin kuistille keskustelemaan yhdessä siitä, millaisia käskyjä he presidentille antoivat.

Juutalaisten maailmankongressin mukaan kaksi miljoonaa juutalaista olisi tapettu jo "holokaustin" kahtena ensimmäisenä kuukautena. Järjestön versio tapahtumista oli tuolloin se, että näitä kahta miljoonaa juutalaista ei olisi tapettu kaasua käyttämällä, vaan "natsilääkärit" olisivat injisoineet ilmakuplia juutalaisten suoniin. Nämä tiedot tarkastettiin myöhemmin, kuten paljon muitakin tietoja. Tietoisesta tuhoamispolitiikasta tehtiin kuitenkin virallinen totuus.

Nürnbergin oikeudenkäynnit olivat harvinaisen suuri oikeusmurha – ne voidaan hyvin rinnastaa inkvisitiotuomioistuimiin, jotka tuomitsivat tiedemiehiä tai veivät "noidiksi todistettuja" naisia roviolle. Tuomioistuin selvensi, että istuin "ei ole sidottu teknisiin sääntöihin, jotka yleensä koskevat todisteiden hankintaa". Sen sijaan todistajat (monien heistä on tiedetty myöhemmin todistaneen väärin) ja kuvat kuolleista juutalaisista (jotkut näistä olivat liittoutuneiden omien pommitusten uhreja, joita koottiin pommitusten jälkeen kasoihin) saivat toimia todisteina "holokaustin" paikkansapitävyydestä.

Oikeudenkäyntien aikana liittoutuneet siis käyttivät käänteistä todistusaineistoa samaan aikaan, kun tehtiin uusia lakiasetuksia ja syytettyjä tuomittiin takautuvasti. Toisin sanoen Nürnbergin oikeudenkäynneissä sivuutettiin kaikki oikeudelliset periaatteet.

Kun vallanpitäjät tänä päivänä puhuvat holokaustista, kyse on pääasiassa viittauksista Nürnbergin parodiamaisissa oikeudenkäynneissä saatuihin tietoihin. Valtamedia levittää näitä oikeudenkäyntien "tietoja" edelleen eteenpäin. Valtamedian omistajilla, aivan kuten Juutalaisten maailmankongressillakin, on omat intressinsä ruokkia holokaustimyyttiä.

Todisteita "holokaustin" todenperäisyydelle ei punnittu yhdessäkään riippumattomassa tuomioistuimessa, ja tämän vuoksi holokaustin voi sanoa olevan huijausta tai tapahtuma, jolle ei ole todisteita. Tästä huolimatta toisen maailmansodan voittajavaltioiden useasti valheelliseksi todistettu propaganda on monelle vielä tänäkin päivänä kuin uskonto.

26.1.2016